Valtaosa Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kokee, että maantien laidassa ajava pyöräilijä ohitetaan usein liian läheltä ja liian kovalla nopeudella. Kesän lisätessä pyöräilijöiden määrää myös maanteillä kuljettajilta kysytään erityistä ryhtiliikettä.

Riittävä turvaväli sivusuunnassa varmistetaan parhaiten suorittamalla ohitus viereisen kaistan puolelta. Turvattomassa paikassa ei pyöräilijääkään saa lähteä ohittamaan.

Pyörämatkailu, pyöräilytapahtumat ja suvikuukaudet itsessäänkin lisäävät maantiellä pyöräilevien määrää. Ratin takana on syytä terästäytyä myös kaksipyöräisten havainnointiin ja huolehtia ohitustilanteiden turvallisuudesta. Liikenneturvan yhteyspäällikkö Leena Piippa muistuttaa, että ohittamaan lähtevän kuljettajan vastuulla on huolehtia siitä, että ohitus ei vaaranna pyöräilijän turvallisuutta.

– Turvalliseen ohitusetäisyyteen vaikuttaa myös ohittavan ajoneuvon koko ja ajettu nopeus. Pelkkä ilmavirta saattaa saada pyöräilijän heittelehtimään ja jopa kaatumaan. Turvallisuus taataan valitsemalla ohituspaikka, jossa on riittävä näkemä eikä vastaantulevaa liikennettä, jolloin turvavälin ohitettavaan pystyy pitämään reiluna niin ennen ohitusta, sen aikana kuin sen jälkeen. Riittävä etäisyys sivusuunnassa taataan käyttämällä viereistä kaistaa pyöräilijänkin ohitukseen Piippa evästää.

Varaudu pyöräliikenteeseen

Liikenneturva selvitti kyselyssä* suomalaisten ajatuksia pyöräilijän ohittamisesta maantiellä. Yli kolmasosa (37 %) Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kokee, ettei ajoradalla pitäisi pyöräillä: maantiet ovat tarkoitettu moottoriliikenteelle. Piippa muistuttaa, että pyöräily maantiellä on ihan yhtä luvallista kuin autoilukin.

– Jos pyörätietä ei ole, pyöräilijä ajaa pientareella. Jos maantiellä ei ole piennarta tai se on huonokuntoinen, pyöräilijän paikka on ajoradan oikeassa reunassa.

Liikenneturvan kyselyssä kolme neljästä autoilevasta vastaajasta kertoo malttavansa odottaa turvallista ohituspaikkaa ja ajavansa rauhallisesti pyöräilijän takana. Reilu kolmasosa (36 %) autoilevista kertoo ohittavansa pyöräilijän hidastamatta, mahdollisimman ripeästi.

Hieman useampi kuin joka neljäs (28 %) kokee, että pyöräilijän mahtuu aina ohittamaan. Joka seitsemäs autoileva (14 %) on sitä mieltä, että pyöräilijää ohittaessa ei yleensä tarvitse väistää vastaantulevan kaistan puolelle.

– Vastaukset viittaavat siihen, että kaikki eivät suhtaudu pyöräilijän ohitukseen yhtä vakavasti kuin muiden ajoneuvojen ohittamiseen. Pyöräilijän kohdalla tulisi ohitustilanteissa olla entistäkin tarkempana, koska heillä ei ole suojaavaa peltikuorta ympärillään, Piippa korostaa.

Sivustakatsoja näkee riskit pyöräilijän ohituksessa

Liikenneturvan kyselyyn vastanneista autoilevista 58 prosenttia kertoo, ettei koskaan ohita pyöräilijää vaarallisella tavalla. Kuitenkin kaikista vastanneista peräti 82 prosenttia kokee, että moni autoilija ohittaa pyöräilijän liian läheltä. Neljä viidestä kokee ohitusnopeuden liian kovaksi ja lähes yhtä moni (79 %) kertoo pyöräilyn tuntuvan vaaralliselta tilanteessa.

– Etenkin, jos kuljettajalla ei ole omakohtaista kokemusta maantiellä pyöräilystä, ei ohitustilanteessa autosta välttämättä hoksaa pyöräilijän tarvitsemaa tilaa. Kun ohitusta seuraa sivusta tai pyörän satulasta, autoilijan ohituskäyttäytyminen voi vaikuttaa turvattomalta, Piippa tulkitsee.

Samaa ajattelevat myös suomalaiset. Kun Liikenneturva kysyi arviota siitä, miksi pyöräilijä ohitetaan vaarallisella tavalla, lähes puolet uskoivat sen johtuvan siitä, ettei tilanteesta koeta aiheutuvan vaaraa. Myös halu edetä sujuvasti sekä tottumus toimia näin koettiin olevan syinä vaaralliselle käyttäytymiselle.

– Tässä on selkeä käyttäytymismuutoksen paikka. Esimerkiksi jos ohituspaikka ei heti aukene esimerkiksi näkemäesteen takia, jokaisen on maltettava jäädä ajamaan pyöräilijän taakse riittävän etäälle, eikä painaa riskirajoilla ohitse. Hetkeksi hitaamman taakse jääminen ei ole iso hidaste, Piippa korostaa.

*Liikenneturva selvitti kokemuksia pyöräilijän ohitustilanteista kyselytutkimuksella touko-kesäkuussa 2023. Kyselyn toteutti Kantar Public ja siihen vastasi yhteensä 1000 henkilöä, joista autoilevia oli 78 prosenttia.