Nelostiellä, 750 metriä Nelostien ja Hirvaskankaantien risteyksestä pohjoiseen, tapahtui noin klo 15 liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Liikenne on paikalla edelleen pahoin ruuhkautunut.
Tämän hetkisten tietojen mukaan, pohjoisen suuntaan matkalla ollut henkilöauto törmäsi vastaantulevien kaistalla kuorma-auton keulaan. Molemmat ajoneuvot syttyivät tuleen. Henkilöauton kuljettaja menehtyi onnettomuudessa.
Liikenne on pahoin ruuhkautunut molempiin suuntiin. Onnettomuuden raivaustöiden ja tätä kautta liikennehaitan, arvioidaan jatkuvan vielä tunteja. Poliisi ohjaa paikalla liikennettä.
Datsun 280ZX:ää kutsuttiin myös Nissan S130:ksi. Vuosimalli on 1982. Kuva: Marko Mannila.
Tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta löytyy urheiluautoharrastajan paratiisi, Vindö Bilgalleri. Gallerian rakennuksissa on lähes sata autoa, Lamborghineja, monta punaista Ferraria, Porscheja, useampaa japanilaismerkkiä ja monta muuta superautoa.
Teksti: Marko Mannila
Chevrolet Corvette ZR-1 vuodelta 2012. Kuva: Marko Mannila.
Kussakin hallissa on kaksi kerrosta täynnä superautoja. Heti lipunmyyntiaulassa tulee vastaan ruotsalainen kummajainen, Olme Spyder vuodelta 2010. Keltainen auto on Umeån design-instituutin opiskelijoiden suunnittelema auto, jonka piti yltää sarjavalmistukseen, mutta aie ei toteutunut.
991-sukupolven GT3 RS vuodelta 2016. Kuva: Marko Mannila.
Seuraavassa hallissa tulee vastaan japanilaisten urheiluautojen suma: Wankel-moottorinen Mazda RX-7, Datsun 240Z, Toyota Supra 3.0 sekä monta muuta.
Yläkerrassa lienee kokoelman arvokkaimpia autoja. Keskellä lattiaa seisoo autoja saksiovet pystyssä: valkoinen Lamborghini Aventador 5,6 litraisella V12-moottorilla vuosimallia 2016 ja harmaa 640-hevosvoimainen Lamborghini Murcielago vuodelta 2007.
Porsche valmisti 50-vuotisjuhlamallia vain 750 kappaletta. Kuva: Marko Mannila.
Punaisessa vuoden 1991 Lamborghini Diablossa ei ole esimerkiksi ABS-jarruja tai penkinlämmittimiä. Syynä oli tarve painonsäästöön. Jonon jatkona löytyy saman merkin Gallardo vuodelta 2011.
Dodge Viper RT10:tä kuljettaa 8-litrainen V10-moottori. Kuva: Marko Mannila
Lambojen sivulla seisoo toinen toistaan punaisempia Ferrareita, esimerkiksi malli 550 vuodelta 1998 ja 308 GTB vuodelta 1981, jonka kulutukseksi mainitaan 16 litraa sadalla. 430-mallin edessä oleva taulu kertoo hevosvoimien määräksi 510.
997-sukupolven GT3:n huippunopeus on 310 km/h. Kuva: Marko Mannila.
Seuraavan hallin alakerta on täytetty etupäässä Ruotsi-autoilla, kuten Volvo 262C:llä, Pyhimys-Volvo-farmarilla, Amazonilla, PV-Volvolla, Saab 96:lla ja parilla muulla autolla.
DeLOrean pystyovineen tuli kuuluisaksi elokuvasta ”Paluu tulevaisuuteen”. Kuva: Marko Mannila.
Yläkerros on Porsche-valtakuntaa alkaen avomallisesta 356:sta. Upea malli, vaikka onkin replika. 911:n eri malleja on lukuisia, vaikkapa 996-sukupolven Turbo S Cabriolet tai GT3 RS vuodelta 2004.
Ruotsalaista Olme Spyderia vuodelta 2010 kuljettaa Opelin 1,3 TDI-moottori. Kuva: Marko Mannila.
Harmaa 968 yltää esitetaulun mukaan 252 kilometrin huippunopeuteen, mutta tummansininen Cayman on hieman nopeampi 258 kilometrin huippunopeudella. 911:n 50-vuotisjuhlamallia on valmistettu numeroitu 750 kappaleen erä ja sitä sai mustana tai Jet Black Metallic-värissä.
Porsche 356 replica on tehty VW kuplasta. Kuva: Marko Mannila.
Vindön autogalleria myös ostaa ja myy urheiluautoja. Kuka sitten omistaa gallerian? ”Se on yksityisomistuksessa”, vastaa opas salaperäisesti kertomatta enempää. Omistajat ovat arvatenkin kovin rikkaita, sillä tällaisia autoja ei hankita sisäänpääsymaksujen tuotoilla. Gallerian sisäänpääsy maksaa 160 kruunua, hieman alle 14 euroa.
Karmann Ghia ei ole raketti: 50 hevosvoimaa kiihdyttää 0–100:aan 16,6 sekunnissa ja huippunopeus yltää 138 km/h:iin. Kuva: Marko Mannila.Vuonna 1991 Lamborghini Diablo maksoi 240 000 dollaria, mutta autosta puuttui muun muassa ikkunannostimet ja ABS-jarrut. Syynä oli painonsäästö. Kuva: Marko Mannila.Gallardo sisältä. Kuva: Marko Mannila.Gallardon konepelti on massiivinen. Kuva: Marko Mannila.Lamborghini Murcielago kiihtyy 100 km/h:n 3,4 sekunnissa, yltää 336 kilometrin huippunopeuteen ja kuluttaa 21,3 litraa sadalla. Kuva: Marko Mannila.Porsche Caymania kuljettaa 3,4-litrainen 6-sylinterinen bokseri. Kuva: Marko Mannila.Bertonen muotoilema Volvo 262 C. Kuva: Marko Mannila.Lamborghini Aventador. Kuva: Marko Mannila.Italian poliisillakin on käytössään Lamborghini Gallardoja. Kuva: Marko Mannila.Porsche valmisti 968-mallia vuosina 1991–95. Kuva: Marko Mannila.Volvo P 1800 ES kartanoauto. Kuva: Marko Mannila.
Sähköautojen oikeista pesutavoista on syntynyt keskustelua. Autopesuketju Pro Bron asiantuntija kertoo yleisimmät väärinkäsitykset ja antaa niihin vastaukset.
Sähköautojen yleistyminen on johtanut keskusteluun, voiko niitä pestä samoin kuin polttomoottoriautoja. Tai voiko sähköautoa edes pestä vedellä.
Keskustelu on ymmärrettävää, sillä elokuun alussa 2024 kotimaan liikenteessä oli jo noin 104 000 täysin sähköistä henkilöautoa. Kaikkien ladattavien määrä oli noin 260 000 kappaletta.
Pikapesulaverkoston Pro Bron innovaatiojohtaja Edgaras Stanevičius nostaa esiin yleisiä myyttejä sähköautojen pesusta.
Jotkut autonomistajat pelkäävät, että sähköauton pesu voi vahingoittaa sen sähköisiä komponentteja, Stanevičius kertoo.
”Nämä huolenaiheet ovat yleensä turhia. Ne voivat olla jopa haitallisia, koska autojen säännöllisen pesun laiminlyönti, varsinkin talvella, voi johtaa korroosioon”, hän sanoo.
“Silti sähköautojen omistajien on hyvä ottaa joitakin asioita huomioon autoa pestessään.”
Sähköautot suunniteltu vedenpitäviksi
Sähköautojen sähköjärjestelmät on suunniteltu turvalliseksi ja estämään veden tunkeutumista kriittisiin rakenteisiin. Ne kestävät niin sadetta kuin tavallisia pesuprosessejakin.
Tästä huolimatta jotkut sähköautojen omistajat ovat huolissaan mahdollisista haitoista, joita erilaiset pesutavat voivat aiheuttaa.
Kaikkia pesumenetelmiä, automaattista autopesua, painepesurilla puhdistamista tai höyrypesureita, pidetään turvallisina sähköajoneuvoissa.
”Tärkeimmät varotoimet sähköauton pesussa ovat ajoneuvon sammuttaminen, latausportin sulkeminen ja suorien painevesisuihkujen välttäminen sähköliittimien, latauspistokkeiden ja akun tiivisteiden lähellä”, Stanevičius sanoo.
Sähköajoneuvot eivät vaadi normaalista poikkeavia puhdistusaineita. Samat autoshampoot ja vahat, joita käytetään perinteisissä ajoneuvoissa ovat yhtä turvallisia ja toimivia myös sähköautoissa.
Automaattiset autopesut turvallisia sähköautoille
Sähköautojen omistajat ovat verkkokeskusteluissa olleet huolissaan automaattisista autopesuista. Stanevičiuksen mukaan turhaan.
”Joissakin automaattipesuissa käytetään esimerkiksi kuljetinhihnoja, jotka kannattaa ottaa huomioon maavaraltaan matalissa autoissa, mutta tämä ei koske yksinomaan sähköautoja. Tässä tapauksessa on suositeltavaa katsoa ajoneuvon omistajan käsikirjasta tarkemmat ohjeet”, Stanevičius neuvoo.
Toinen väärinkäsitys on, että sähköauton alapohja olisi alttiimpi vesivahingoille. Alapohja on kuitenkin yleensä hyvin suojattu ja suunniteltu kestämään vettä. Akustot on tiivistetty erityisen huolellisesti estämään veden kulkeutumista. Säännöllinen alapohjan pesu lisää turvallisuutta ja auttaa poistamaan likaa ja roskia, jotka voivat aiheuttaa korroosiota ajan myötä.
Paradoksaalista kyllä, sähköautojen huoltoon liittyvät väärinkäsitykset voivat johtaa vaurioihin, jos autoja ei pestä.
”Säännöllinen pesu estää suolaa, siitepölyä, lintujen jätöksiä ja tiestä tulevaa likaa aiheuttamasta vaurioita maalipintaan”, Stanevičius toteaa.
”Niin sähkö- kuin polttomoottoriautoissa säännöllinen pesu on välttämätöntä ajoneuvon ulkonäön ja jälleenmyyntiarvon säilyttämiseksi.”
Pro Bro on pika-autopesuloiden franchising-verkosto. Yritys käyttää huipputeknologiaa luodakseen seuraavan sukupolven pesukokemuksen, jossa ajoneuvo pestään 96 sekunnissa.
Yritys tarjoaa neljää kapasiteetiltaan erikokoista pikapesulaa. Maxi-malli pystyy pesemään noin 500 000 autoa vuodessa. Viisi autopesuyksikköä voi pestä jopa 2,5 miljoonaa autoa vuodessa.
Pro Bro on Liettuan suurin erikoistunut autopesu- ja toimitilaverkosto, jolla on yli 26 vuoden kokemus ja yli 700 työntekijää.
Koulutielle astelee 54 000 ensiluokkalaista ja kaikkiaan yli puoli miljoonaa peruskoululaista. Se tuo ison muutoksen liikenneympäristöön ja vaatii aikuisilta valppautta. Vastuu on jokaisella kuljettajalla. SKALin barometrikyselyn mukaan kuljetusyrittäjät toivovat, että kouluissa annettaisiin nykyistä enemmän liikennekasvatusta, ja lasten tietoisuutta raskaan liikenteen katvealueista lisättäisiin. Yrityksissä on myös halukkuutta tehdä liikennekasvatustyötä.
Kuljetusalan ammattilaiset suhtautuvat lasten ja nuorten turvalliseen liikkumiseen vakavasti. Moni SKAL-jäsenyhdistys järjestää säännöllisesti liikenneturvallisuustempauksia alueellaan. Tällainen vapaaehtoisvoimin ja kumppaneiden tuella toteutettu tapahtuma nähtiin esimerkiksi toissa viikonloppuna Salossa. Yrittäjiä motivoi yhteiseksi koettu vastuu lasten turvallisuudesta tieliikenteessä. SKAL Kuljetusbarometrin mukaan joka neljäs kuljetusyrittäjä on ollut jollain tasolla mukana lasten liikenneturvallisuustapahtumissa.
– Olen ylpeä yrittäjistämme, jotka haluavat tehdä työtä lasten turvallisuuden eteen. Kyselyssä ilahdutti, että lähes puolet oli valmiita osallistumaan liikennekasvatustyöhön, SKALin puheenjohtaja Jari Välikangas sanoo.
Kuvaaja: Kuljetusyritysten näkemykset koulujen liikenneturvallisuuskasvatuksesta. SKAL Kuljetusbarometri 2/2024 (kesäkuu)
Liikennekasvatus systemaattisemmin osaksi opetusta
Opetushallituksen mukaan liikennekasvatus tulisi integroida opetukseen kaikissa koulutusmuodoissa, ja sen tulee olla pitkäjänteistä, ikätasoista, paikallista ja tavoitteellista. SKAL Kuljetusbarometri osoittaa, että nykyisellään kuljetusyrittäjät kokevat kouluissa annetun liikennekasvatuksen liian vähäiseksi.
Sen tarve on lakisääteisesti määritelty, mutta sitä ei ole kuvattu selkeärajaisesti eikä riittävän tavoitteellisesti. On epävarmaa, pureudutaanko kaikkialla Suomessa riittävän konkreettisesti esimerkiksi koulun ja kotien välisen liikenneympäristön vaaranpaikkoihin. Kuljetusyrittäjät toivovat, että sitä myös annettaisiin kouluissa ja oppilaitoksissa entistä enemmän ja systemaattisemmin.
-Meillä liikenteen ammattilaisilla on paljon vastuuta ja meidän on herkistettävä aisteja entisestään koulujen läheisyydessä. On myös tärkeää, että kouluissa ja kodeissa käytäisiin lasten kanssa läpi liikenteessä toimimista ja kartoitettaisiin vaaranpaikkoja. Kännykät ja pelikoneet on syytä jättää reppuun koulutiellä. Yhteispelillä luomme tehokkaimmin turvallisuutta, Jari Välikangas muistuttaa.
SKAL haastaa tuttuun tapaan kaikki tienkäyttäjät – autoilijat, pyöräilijät kuin jalankulkijatkin – sitoutumaan liikenneturvallisuuteen. Näin koululaisten matkasta voidaan tehdä turvallinen ja onnistunut.
– SKAL-jäsenyhdistyksiin voi ottaa yhteyttä, jos kaipaa asiantuntijaa kertomaan raskaista ajoneuvoista ja käymään esimerkiksi näkyvyyden katvealueita läpi. Liikenneturvalla on lapsille erinomaisia materiaaleja, joita kannattaa hyödyntää, kertoo viestintäjohtaja Heini Polamo.
SKAL ja liikennekasvatus. SKALilla on pitkät perinteet kouluissa ja päiväkodeissa tehtävästä liikennekasvatustyöstä. SKALin jäsenyhdistykset ja kuljetusyrittäjäjäsenet järjestävät viranomaisten kanssa yhteistyössä liikenneturvallisuustapahtumia kouluissa ja päiväkodeissa. Tapahtumissa kerrotaan turvallisesta tienylityksestä ja heijastimen käytöstä. Lapset saavat myös tutustua kuljetuskalustoon sekä pääsevät näkemään, miltä maailma näyttää ison auton ratin takana. Lisätietoja: skal.fi/liikenneturvallisuus
SKAL Kuljetusbarometri 2/2024 toteutettiin 23.5. ja 9.6.2024 välisenä aikana. Kyselyyn vastasi 501 jäsenyrittäjää eri suoritealoilta ja eri puolilta Suomea. Ajankohtaiskysymykset koskivat kuljetusyritysten kokemuksia poliisiin suorittamasta raskaan liikenteen valvonnasta sekä liikenneturvallisuutta. Ks. 25.6.2024 julkaistu barometritiedote koetusta liikenneturvallisuudesta
Tesla avaa tänään uuden Supercharger-aseman ja on ylittänyt 250 Supercharger-latauspaikan rajapyykin Suomessa. Ikea Espoon uudella asemalla on asiakkaiden käytössä 12 neljännen sukupolven tekniikkaa (V4) käyttävää Supercharger-latauspaikkaa.
Uusi asema laajentaa alueen pikalatausverkostoa reilusti, sillä Viskaalinkujan aseman 16 latauspaikkaa pysyvät asiakkaiden käytettävissä.
Espoon alueella toimii jatkossa yhteensä 28 latauspaikkaa ja jopa 250 kW:n tehoa tuottavat laturit tekevät sähköisistä kesämatkoista käteviä kaikille Teslan ja ei-Teslan omistajille.
Saavutus 250:n latauspaikan ylityksestä ikuistetaan päällystämällä Ikea Espoon Supercharger-aseman yksi latauspaikka Suomen lippu -teippauksella. Se symboloi Teslan sitoutumista Suomeen yhtenä Euroopan johtavista maista sähköistyksen ja kestävän kehityksen työssä.
Lähes jokainen 250:stä Tesla Supercharger-latauspaikasta on avoinna kaikille sähköautoille yli 30:llä Tesla Supercharger-asemalla kattaen Suomen Espoosta Inariin. Sähköautojen määrän kasvaessa Tesla rakentaa usealle asemalle ja reitille lisää latauspaikkoja. Supercharger-latauspaikkojen määrä on kasvanut keskimäärin 8:sta 12:een per latausasema viimeisen kahden vuoden aikana.
Nopeampi ja luotettavampi
Tesla kehittää jatkuvasti Supercharger-tekniikkaa. V4 Supercharger-latureissa on valmius ladata tulevaisuudessa jopa yli 250 kW:n teholla. Tämä tarkoittaa entistä lyhyempiä lataustaukoja ajettaessa sähköautolla pitkiä matkoja.
Se on suunniteltu niin, että kaikki sähköautot voivat nauttia korkeasta latausnopeudesta ja Teslan Supercharger-verkoston luotettavuudesta. Tesla-ajoneuvot pystyvät lataamaan jopa 275 kilometrin kantaman 15 minuutissa.
Teslalla on yli 50 000 Supercharger-laturia maailmanlaajuisesti. Suomessa verkostossa on yli 30 Supercharger-asemaa, joissa on yhteensä yli 250 latauspistettä.
Tietoja Tesla Supercharger-latureista
Teslan Supercharger-laturit ovat ylivoimaisesti suurin julkinen pikalatausverkosto Euroopassa (> 150 kW).
Keskimääräinen lataushinta Tesla Supercharger-asemalla Suomessa vuoden 2024 alkupuolella oli noin 0,40 euroa per kWh Teslan omistajille ja tilaajille, ja muille sähköautoille sekä ei-tilaajille keskihinta oli noin 0,52 euroa per kWh.
Muut sähköautot kuin Teslat käyttävät Teslan mobiilisovellusta latauksen aloittamiseen ja lopettamiseen sekä helppoon latauksen maksamiseen.
Latausasemilla on maksupääte lähimaksua varten.
Kaikissa Tesla-ajoneuvoissa on ominaisuus, joka aktivoituu kuljettajan syöttäessä Supercharger-aseman auton navigointijärjestelmään. Ominaisuus esilämmittää akun parhaan mahdollisen latauksen saavuttamiseksi Supercharger-asemalle saavuttuaan.
Poliisi valvoi koko maassa ratti- ja vesiliikennejuopumusta 1. – 28.7.2024. Valvontajakson aikana tehtiin yhteensä yli 94 000 puhalluskoetta alkoholin testaamiseksi ja 1 228 sylkitestiä muun huumaavan aineen testaamiseksi.
Ratti- tai vesiliikennejuopumuksesta epäiltyjä jäi valvonnan aikana kiinni yhteensä 882, joista muuta huumaavaa ainetta nauttineita oli 396 henkilöä.
Viime vuoden vastaavaan teemaan verrattuna tehtiin nyt noin 34 000 puhalluskoetta enemmän, mutta koko heinäkuun rattijuopumusten määrä 1 509 jäi silti pienemmäksi kuin viime vuonna (1 545).
Sylkinäytteitä muun huumaavan aineen toteamiseksi tehtiin tänä vuonna runsaat sata enemmän kuin viime vuonna. Positiivisten testitulosten osuus sylkitesteistä oli tänä vuonna 32 %, kun se viime vuonna oli 40 %, eli sylkinäytteistäkin aiempaa pienempi osa antoi positiivisen tuloksen.
Poliisitarkastaja Tuomo Katajisto Poliisihallituksesta toteaa, että vaikka suunta on oikea, on päihtyneitä yhä liikenteessä aivan liian paljon. Katajiston mukaan hyvää on myös päihdeonnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän lasku. Heinäkuussa 2022 päihdeonnettomuuksissa kuoli tai loukkaantui 74 henkilöä, viime vuonna 55 ja tänä vuonna 41 henkilöä.
– Tottakai näissäkin luvuissa nolla on tavoitteena, Katajisto toteaa lopuksi.
Hallitus sitoutuu purkamaan kautensa aikana vähintään 300 yrityksiä ja kansalaisia haittaavaa normia, linjataan hallitusohjelmassa. Norminpurkuesityksiä aiottaneen käsitellä hallituksen syksyn budjettiriihen yhteydessä. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry esittää keinoja normien keventämiseksi. Järjestö julkistaa syyskuussa kattavan ohjelman normien purkamiseksi.
SKALin toimitusjohtaja Anssi Kujalan mukaan hallituksen norminpurkulupaus on tärkeä sitoumus. Kuljetusalalle kohdistuu runsaasti sääntelyä niin EU:n kuin Suomenkin tasolla.
Tavoitteena tulee olla, että yritysten toimintaedellytyksiä parannetaan keventämällä viranomaismenettelyjä, purkamalla tarpeettomia normeja ja arvioimalla aina todellinen tarve uusille säädöksille.
–Tavoitteena on oltava esimerkiksi se, että samaa tietoa kysytään yrityksiltä vain kerran. Tämä edellyttää sitä, että tiedon siirtyminen viranomaisten välillä on sujuvaa, Kujala sanoo.
Kujala kehuu, että tässä on tapahtunut myönteistä kehitystä. Esimerkiksi vuonna 2022 energiakriisin yhteydessä polttoainetuen jakaminen kuljetusyrityksille onnistui joustavasti Valtiokonttorin toimesta koska viranomaisilla oli valmiiksi tarvittavat tiedot.
Selkeyttä ja varmuutta kuormanvarmistuksen säädöksiin
Ehdoton edellytys viranomaistoiminnalle on toiminnan selkeys. Esimerkiksi kuljetusalalla viime vuosina epävarmuutta on luonut kuormanvarmistuksen säännökset. Myös vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevien säädösten tiukentuneet tulkinnat aiheuttavat tarpeettomia ongelmia.
–Epäselvyydet ja maalaisjärjen vastaiset normit poistettava, mutta samalla on muistettava, että usein säädökset ovat tarpeen vaikkapa toimivien markkinoiden ja reilun kilpailun varmistamiseksi, Kujala sanoo.
–Onhan liikennesääntöjenkin tarkoituksena varmistaa sujuva ja turvallinen liikenne: jos kukaan ei noudattaisi liikennesääntöjä, seuraisi tiellä kaaos, Kujala jatkaa.
Ajo- ja lepoaikojen joustavoittaminen yrittäjien tavoitteena
Kun SKALin kuljetusbarometrissa kysyttiin kuljetusyrittäjiltä tarpeita normien purkuun, tuli ylivoimaisesti eniten ajo- ja lepoaikasäädöksiä koskevia huomioita.
–Esimerkiksi se, että kansainvälisessä liikenteessä on viikkolevon jaksotuksien kohdalla poikkeusmahdollisuus, jota ei voi kansallisessa liikenteessä hyödyntää, aiheuttaa tarvetta tarkastelulle, sanoo Kujala.
SKALin mukaan ajo- ja lepoaikasäädöksiä on joustavoitettava. Kansallisessa liikenteessä on mahdollistettava samat poikkeukset kuin kansainvälisessäkin liikenteessä.
–Ajo- ja lepoajoista säädetään EU-tasolla. Siksi Suomen on vaikutettava EU-säädöksiin ja myös varmistettava, ettei tehdä omia tiukennuksia. Tämä on tärkeää erityisesti Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa, sanoo Kujala.
SKALin mukaan Suomen tulee toimia EU-vaikuttamisessaan siten, että ajo- ja lepoaika-asetuksessa otetaan käyttöön alueellisia joustoja. Pohjoisen olosuhteiden huomioiminen on perusteltua. Muutokset olisivat Suomen logistisen kilpailukykymme mukaista.
–Kuljettajilta saadun palautteen mukaan liian joustamattomien säädösten vuoksi kuljettajat joutuvat pitämään joskus taukoja hankalissa olosuhteissa. Näin on erityisesti, mikäli asianmukaisia taukopaikkoja ei ole, Kujala sanoo.
SKAL julkistaa syyskuussa ohjelman kuljetusalaan liittyvien normien ja säädösten joustavoittamiseksi.
Suomalaisista lähes jokainen pitää tärkeänä sitä, että koulujen lähellä noudatetaan nopeusrajoitusta. Silti Liikenneturvan toteuttamissa tutkauksissa neljä viidestä kuljettajasta ajaa ylinopeudella koulujen lähistöllä oleville suojateille. Pienetkin ylinopeudet ovat omiaan tekemään kouluteistä turvattoman tuntuisia.
Liikenneturva on tutkannut jo kolmatta vuotta autoilevien nopeuksia koulujen lähellä olevilla suojateillä 30 km/h rajoitusalueella. Edelleen neljä viidestä kuljettajasta ajaa suojatielle ylinopeutta. Viidesosalla ylinopeutta on yli 11 km/h.
Liikenneturvan koulutusohjaaja Lari Mäkelä tiivistää käyttäytymisen yhteen sanaan: piittaamattomuus.
Kuva: Liikenneturva.
”Kun kuljettaja rikkoo nopeusrajoitusta, hän tekee päätöksen rikkoa liikennesääntöjä ja lisätä muiden, tässä kyseisessä tilanteessa lasten, turvattomuutta. Rajoitusten toistuva ylittäminen tai niiden noudattaminen on usein muodostunut tavaksi, josta aika monen tulisi oppia ulos”, Mäkelä korostaa.
Uusi selvitys paljastaa kuilun ihanteiden ja toiminnan välillä
Liikenneturva on koonnut selvityksen vuosien mittaan kerätystä tutkimusaineistosta suomalaisten asenteista taajamanopeuksiin liittyen. Tuoreiden kyselytulosten* mukaan kolme neljästä pitää 30 km/h nopeusrajoituksen ylittämistä Suomessa maan tapana. Hieman useampi kuin neljä viidestä katsoo sen olevan liian yleistä. Yksi viidestä pitää sitä vaarattomana ja tätä harvempi kävelijöiden näkökulmasta hyväksyttävänä.
Kuva: Liikenneturva.
”Yleisesti ottaen suomalaisilla on myönteiset asenteet rajoituksia ja maltillisia nopeuksia kohtaan ja vastaavasti kielteiset ylinopeuksia kohtaan. Tästä huolimatta nopeusrajoitusten ylittäminen vaikuttaa kuitenkin olevan valitettavan yleistä. Ihanteet ja toiminta liikenteessä eivät kohtaa”, summaa Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Marja Pakarinen.
*Liikenneturva selvitti suomalaisten kokemuksia ohitustilanteista huhtikuussa 2024. Norstat Oy:n toteuttamaan kyselyyn vastasi yhteensä 2015 henkilöä, joista autoilevia oli 71 prosenttia.
Autotoday:n koeajossa oli vuoden 2024 mallia oleva Mitsubishi Eclipse Cross 2.4 PHEV lataushybridi.
Teksti: Juha Remes
Eclipsen ulkonäkö on kulmikas ja osin moderni. Vastaavasti ilme sisätiloissa on hyvin ristiriitainen. Siellä ulkoinen olemus muuttuu konservatiivisen perinteiseksi. Kaikea autossa ohjataan kytkimillä kuten on perinteenä autoissa ennen. Tämä jakaa varmasti kuljettajien mieltymyksiä, osa pitää Teslamaisesta yhden näytön periaatteesta, lukuisten applikaatioiden saatavuudesta, kun vastaavasti osa pitää enemmän tällaisesta perinteikkäästä auton ”käyttöliittymästä”.
Kuva: Juha Remes.
Ajoaikainen kytkimien operointi on varmasti turvallisempaa, kuin tietokoneruudun operointi ja applikaatioiden selailu. Henkilökohtaisesti koen turvallisemmaksi ajaa autoa, josta löytyy tarpeellisimmat toiminnallisuudet helposti kytkimillä tai vivuilla, käden ulottuvilla, joita voi operoida myös autoa ajaessa, siirtämättä katsetta tiestä pois näyttöruudulle.
Ehkä tässä on yksi selitys mikseivät japanilaiset insinöörit ole siirtyneet täysin ruutupohjaiseen käyttöliittymään.
Koeajoauton sisätilat ovat kiitettävän tilavat. Autoon mahtuu hyvin neljä aikuista ja silloin takana istuville jää mukavasti jalkatilaa. Matkustaminen jopa kolmella aikuisella takaistuimella sujuu auton kokoluokka huomioiden kohtuullisesti.
Kuva: Juha Remes.
Tavaratilaa on myös riittävästi, kun useissa hybrideissä tavaratilaan on akkujen sijoittelun takia jouduttu tekemään huomattaviakin kompromisseja.
Nyt koeajossa ollut auto juontaa juurensa vuoden jo 2013 sekä 2015 julkistetuista XR-PHEV ja XR-PHEV II versioista, joiden peruilta Mitsubishi Eclipse Cross tuli ensikertaa markkinoille vuonna 2017.
Auton varustelu ja hinnoittelu
Malliston hinnat alkavat 35 990 eurosta ylöspäin. Mallivaihtoehdot ovat: Inform Plus, Adventure Edition, Intensive Navi, Black Edition sekä Instyle Plus, tarjoten eri sisältöisiä varustelupaketteja.
Kuva: Juha Remes.
Koeajoversiossa, Black Edition-mallissa on kaksi erillistä sähkömoottoria, yksi etuakselilla 60kW ja toinen taka-akselilla 90kW, mahdollistaen hyvin tasapainoisen nelivedon ajovakaasti. Bensamoottorina on 2,4-litrainen voimanlähde, jota hyödynnetään tuottamaan generaattorin avulla latausenergiaa sähkömoottoreille mahdollisten 177 hevosvoimaisen tehokokonaisuuden autolle. Autossa ei ole perinteistä vaihteistoa lainkaan. Vääntömomenttia saadaan kahdella sähkömoottorilla yhteensä 332 Nm.
Nämä voimapesät tuottavat varsin vaatimattoman 10,9 s kiihtyvyyden 100 km/h, ja huippunopeus 162 km/h jää varsin pieneksi muihin vastaaviin hybrideihin verrattuna.
Kun näitä suoritusarvoja katseli, syntyi pieni huoli koko auton suorituskyvyn riittävyydestä. Kohtuullisen vaatimaton suorituskyky, kuinka auto kykenee selviytymään maantieohitusten kiihdytyksistä? Sama miettii jokainen autoa harkitseva.
Kuva: Juha Remes.
Koeajoauton lisävarustevalikoimaan sisältyivät: lämmitettävä ohjauspyörä, ajoakun lämmitys, kuljettajan istuimen sähkösäätö, puolinahkaverhoilu, lämmitettävä ohjauspyörä, lämmitettävät takaistuimet, Mitsubishi remote control system, mukautuva ajonopeussäädin, multi around monitor-camera system, pysäköintitutkat edessä sekä takana, TomTom-navigointijärjestelmä, 18 tuuman alumiinivanteet, sähkötoiminen takaluukku, kuolleenkulman varoitin, risteävän liikenteen varoitus perutuksen yhteydessä, virheellisen kiihdytyksen estojärjestelmä, mustat sivu helmat, led-ajovalot, led-päivävalot, led-sumuvalot edessä, metalliväri sekä aktiivinen ajovakauden ja pidonhallintajärjestelmä. Eli varsin hyvä varustelukokonasiuus.
Autolle tulee valmistajan 5-vuoden takuu ja koeajoauton hinta varusteiden kanssa oli 44 387 euroa sekä 1 602,02 euroa autoveroa eli yhteensä 46 590 euroa.
Kuva: Juha Remes.
Koeajoon valmistautuessa
Koeajon suorittamisessa pyrin toimimaan ilman manuaaleja tai käyttöopastuksia. Exclipse vaikutti hyvin selvältä, perinteikkäät kytkimet ja vivut olivat hyvin loogisia. Ne olivat helposti saavuttavia, joten mitään erityistä opettelua ei liikkeelle lähtöön tarvita.
Itse olin kokenut myös TomTom- navigaattori käyttäjä niiltä ajoilta, kun autoissa ei vielä ollut navigaattoreita ollut juuri integroituna, ja ne piti hankkia autoon itse imukupilla asennettavaksi. Mielestäni TomTom toimii varsin hyvin, ja erityisesti siihen oli valmiiksi saatavilla nopeusvalvontakamerat sekä muut paikalliset sovitukset.
Kuva: Juha Remes.
Tietokoneruudun ulkoasu muistuttaa vanhaa radiota ulkonäöltään, kun molemmista alareunoista löytyy pyöreät vanhan radion säätimet, kuin toinen ”äänen voimakkuudelle” ja ”toinen radiokanavien virittämiseen”. Toki tässä näytössä oli lukuisia muitakin toiminnallisuuksia.
Näyttöruutu on pienehkö vuoden 2024 automalliksi.
Kuljettajalle ja apukuljettajalle on mukavasti tilaa, ja kyynärtuki osui hyvin niin keskikonsoliin kuin oven tukeen antaen käsitukea ajamiseen. Olisin toisaalta toivonut jalkojen pituuteen tukea pituussuuntaisella säädöllä sillä, istuin oli hivenen lyhyt ja itse en ole edes pitkä jalkainen, joten varmasti pidempi jalkaisille kuljettajille, sen tarpeellisuus olisi vieläkin suurempi.
Apukuljettajan istuimen korkeussäädön puuttuminen heikensi apukuljettajan tienäkyvyyttä olleen myös yksi puute istuinsäädöissä. Se varmasti lienee korjattavissa, jos hankkii sähkösäädöt molempiin etuistuimiin.
Kuva: Juha Remes.
Ajonäkyvyys on Eclispsessä hyvä. Isot taustapeilit tarjoavat hyvän näkyvyyden joka suuntaan ja käytössä oli useita kuljettajana ajamiseen liittyviä avustusjärjestelmiä, kaistavahti, mukautuva ajonopeuden säätö sekä ylinopeusvaroitus. Mukautuvan ajonopeussäädön aktivointi tuotti vähän vaikeuksia, ennen kuin siihen tottui, mutta muuten kaikki hallintalaitteet palvelivat hyvin tarkoitustaan. Kokonaisuutena ajomukavuus on oikein hyvä.
Autossa on ajomukavuuden parantamiseksi eri säätövaihtoehtoja lumiselle, hiekkaiselle, asfalttipinnoille sekä tavalliseen, että säästeliääseen ekoajamiseen.
Koeajon suorittaminen toteutettiin vaihtelevissa olosuhteissa
Koeajomme suoritettiin kesäolosuhteissa niin voimakkaassa rankkasateessa, kuin kuivalla kesähelteellä. Ajoa tuli moottoritiellä, eri kokosilla maanteillä, hiekkatiellä sekä hyvin maastoisella mökkitiellä. Polttoaineen kulutus tasaantui tarkkaan 6 litraan 100 kilometrillä koeajon aikana.
Kuva: Juha Remes.
Koeajon keskikulutus poikkesi valmistajan ilmoittamasta 2 litran kulutuslukemasta paljon. Tätä selittää se, että matkaetäisyytemme olivat osin pitkiä, jolloin sähkölataus kului loppuun jo matkan alkutaipaleella, ja matka taittui pääosin bensamoottorin avulla tuotetulla sähköllä.
Valmistajan ilmoittama 45 km matkasäde sähkölle jäi toteamatta, sillä mittaristosta ei käy täysin ilmi milloin sähkölataus loppuu, missä vaiheessa generaattori alkaa tuottamaan sähköä bensiinillä sähkömoottoreille.
Auton kääntösäde oli auton kokoon nähden pieni, ja se oli varsin ketterä niin pienillä kadulla, kuin kauppakeskusten ahtailla parkkipaikoillakin. Hyvin hallittava ja mukava ajettava kaikissa olosuhteissa. Ehkä hivenen jäykkä ohjaus vaatii voimaa kuljettajalta, ja se saattaa tuntua vähän raskaalta voimakkaasti ohjaustehostettuihin autoihin verrattuna. Itse pidän kuitenkin sellaisesta ohjauksesta, jolla myös saa paremman ajotuntuman.
Kuva: Juha Remes.
Auton suorituskyky oli kuitenkin ennakkoluuloista poiketen riittävä. Ohittaminen ja kiihtyvyys olivat sopivia suomalaiseen maantieajoon ja ohittaminen myös satasen vauhdissa onnistui sujuvasti. Ehkä auton sähkömoottoreiden reagoiminen kaasun painallukseen toteutuu pienellä viiveellä, mutta se ei ollut mitenkään häiritsevää. Jarrut ovat todella tehokkaat ja niiden käyttö vaatii myös vähän alkuun totuttelua.
Mitä enemmän koeajoa jatkettiin, sitä paremmalta auto tuntui.
Auton sisälle ei juuri tiemelua tullut häiritsevästi, eikä moottorin äänet kuuluneet kovin voimakkaalta edes nopeudella 120 km/h.
Kuva: Juha Remes.
Auton maavara on suuri, joka kohottaa kuljettajan sopivasti korkeammalle tiestä antaen hyvän ja kattavan näkyvyyden joka suuntaan. Lisäksi kovassa sateessakin auto oli sen verran korkealla, että näkyvyys ympärille säilyi hyvänä. Auton alusta tuntui ajossa varsin jäykältä, jolloin auton reagointi teissä oleviin monttuihin tuntuu jonkin verran voimakkaasti koko korissa, mutta siitä huolimatta ajotuntuma ja auton tasapaino säilyvät taaten hyvän ajettavuuden koko ajan.
Positiivista oli myös laajasti kuudella suuttimella etuikkunan pesevä lasinpesuri. Se oli tehokas ja poisti huomattavasti keskimääräistä paremmin myös itikan jälkiä.
Kokonaisuutena auto tuntui hyvältä suomalaisissa tieolosuhteissa. Vaikka auto vaikuttaa konservatiivisen vanhanaikaiselta, ja vaikkakin sen sisäilme ei juuri ole seurannut viimeistä trendikehitystä, se toimii hyvin. Auto on mukava, toimiva, sopuisasti ajettava ja erityisesti kohtuu luokassaan hintainen. Mielestäni hinta-laatusuhde toimii tässä autossa hyvin, mikäli auton valinnassa ei painota liikaa ulkonäköä, tai ajotietokoneen applikaatiokirjoa.
Kuva: Juha Remes.
Mittaristo on varsin yksinkertaisen perinteikäs, mutta samalla selkeä.
Tämä auto soveltuu varsin hyvin kaupunkiajoon, sekä pienemmille matkoille, jolloin selvitään sähköllä ja säästetään ajokustannuksissa. Sähköllä ajosäde on valmistajan mukaan 45 km joka voisi olla vähän enemmän.
Kuljettajan ajoasentoon nähden ja näkyvyys eri suuntiin oli hyvä. Helppous auton pysäköimisen parkkihalleissa oli joustavaa pysäköintitutkat edessä ja takana, yhdessä selkeän kameranäytön kanssa. Auton liikuttelu sujui pienessäkin tilassa riittävän ketterästi. Negatiivista oli jäykkä ohjaus, joka vaatii vähän enemmän ponnistelua ohjauspyörän pyörittämiseen erityisesti paikalla ollessa.
Kuva: Juha Remes.
Muita koeajossa esiin tulleita huomioita
Autoon on myös mahdollista hankkia vetokoukku, jota koeajoautossa ei ollut tarjolla. Ajoneuvon vetokyvyksi valmistaja ilmoittaa, 1 500 kg.
Auton tavaratila on melko suuri ja sinne mahtuu mukavasti niin urheilijoiden pelikasseja kuin jokunen matkalaukkukin.
Yhteenvetoa
Kokonaisuutena Eclipsen koeajo oli positiivinen kokemus. Se on hyvin varteen otettava vaihtoehto hybridiautoa harkittaessa, joka soveltuu hyvin moniin eriajo-olosuhteisiin, vaikka talviajo jäikin vielä testaamatta. Mielestäni nelivetoista plug:in hybridiä harkitsevan kannattaa käydä itse kokeilemassa, mutta ehkä kannattaa varata koeajoon vähän enemmän aikaa, ja testata autoa kunnolla omiin käyttötarkoituksiin eri käyttötilanteissa.
Kuva: Juha Remes.
Hinta on kohdallaan, kun autoa verrataan muihin saman kokoluokan autoihin, ja niille, jotka kantava huolta hybridien takuusta, saa 5-vuoden takuun autolle.
Mitsubishi Eclipse Cross PHEV 2.4 Black Edition 4WD
Polttomoottorin teho: 2.4 litraa joka generoi sähköä auton kahdelle sähkömoottorille 60kW (82 hv) edessä sekä 70kW (95 hv) takana. Autossa on käytettävissä pikalataus sekä periteinen latauspistoke.
Moottoreiden maksivääntö: 332 Nm.
Kiihtyvyys: 10,9 sek. (0-100 km/t) ja huippunopeus 162 km/h
Viime syksynä Nelosella ja Ruudussa alkanut ohjelma Rekkakuskit Suomi saa toisen tuotantokauden. Nyt ohjelman uudelle kaudelle etsitään kuljettajia.
Rekkakuskit Suomi -ohjelma on antanut kasvot ammattikuljettajille ja kuljetusalan asiantuntijoille. Ohjelman avulla katsojat ovat päässeet kurkistamaan raskaiden ajoneuvojen ja kuljetustehtävien arkeen sekä nähneet, kuinka monien kymmenien tonnien painoisten ajoneuvojen kuljettajat palvelevat meitä suomalaisia jokapäiväisessä arjessa kaikkine tarpeinemme.
”Olemme iloisia, että katsojat ottivat uutuusohjelmamme todella hyvin vastaan. Katsojaluvut pääsivät jopa yllättämään meidät. Yhteiskuntamme toiminnot käynnissä pitävät ajoneuvot ja niiden kuljettajat selvästi kiinnostavat suomalaisia. Ohjelman avulla haluamme kasvattaa alan tunnettuutta ja arvostusta sekä saada nuoret kiinnostumaan alasta”, Volvo Finlandin markkinointi- ja PR-päällikkö Nina Uschanov kertoo.
Nyt Rekkakuskit Suomi -ohjelman toiselle kaudelle etsitään kuljettajia. Haussa on raskaiden kuljetusten ammattilaisia, jotka haluavat esitellä osaamistaan ratin takana sekä monissa muissa työn vaatimissa tehtävissä.
”On hienoa, että pääsemme jatkamaan suomalaisten rakastamaa sarjaa toiselle tuotantokaudelle. Tämä on osoitus menestyneestä ohjelmasta sekä ennen kaikkea Volvo Trucksin johdonmukaisesta ja vahvasta näkemyksestä brändin rakentamiseen. Nelonen toivookin kaikkia halukkaita osallistumaan tähän kerran elämässä -tilaisuuteen”, Nelosen formaatti- ja brändiviihdepäällikkö Lasse Nikkari sanoo.
Ohjelman toinen kymmenenosainen kausi kuvataan vuoden 2025 tammi-syyskuun aikana ja se nähdään Nelosella syksyllä 2025.
