Hätäkeskukseen tuli ilmoitus eilen illansuussa noin 19.30 aikaan henkilöauton ulosajosta Siikajoella Revonlahdentiellä.
Poliisin mukaan henkilöauto oli ajanut ulos tieltä törmäten puuhun.
Poliisin tiedotteen mukaan kuljettaja loukkaantui vaikeasti ja paikalle tulleiden ensihoitajien, pelastushenkilöstön sekä lääkärihelikopterin henkilöstön elvytyksestä huolimatta hän menehtyi.
Kuljettaja oli paikkakunnalla asuva mies. Hän oli liikkeellä yksin.
Kaahaaminen ei kannata, ikinä. Poikani oli myöhässä synttäreiltäni ja veti kevätliukkailla Corollan keulan lyhtytolppaan. Ei viisas veto helsinkiläiseltä taksikuskilta, mutta minka voi isä tehdä kun pojalla on raskas kaasujalka. Monesti on tullut lausutuksi: ”Ei hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi”.
Pari vuosikymmentä sitten täällä Itä-Helsinginssä Kontulan voimalaitoksen lähellä tapahtui aivan samanlainen, mutta pahempi turma. Isä kurvasi Kehä I:n suunnalta omakotialueelle. Mutkassa irtosi. Bemari kiipesi monta metriä mäntyyn, joka katkesi puolivälistä. Takaistuimella oli 10-vuotias tytär. Ei selvinnyt.
Puu sahattiin pois vasta parin vuoden päästä.
Kaunein puuhunajo tapahtui Eläintarhan ajoissa 1954, jotka kaikki katsoin alkaen 1946. Olimme velimiehen (10 v) Stadionin kohdalla ja midget (taisi olla ruotsalainen kuski) kävi muutaman metrin koivussa ja rysähti alas. Vain pari kylkiluuta, ihme kyllä.
Vuosia myöhemmin veljeni oli tulossa Kiviportintietä, joka oli 10 sentin sohjossa. Mutkassa tuli vastaan HKL.n bussi. Väisti ja pomppasi jalkakäytävälle. Ensin meni 10 metriä verkkoaitaa rullalle ja sitten hieno autoni (Rover P6 3500 -69) pysähtyi koivuun. Sisarelle mustelmat turvavyöstä rintaan ja olkapäähän. Kun pääsin paikalle, talon mummo ilmestyi huutamaan putkihuutoa, kun veljen kanssa oikaisimme aitaa. Pienen neuvottelun jälkeen syntyi sopu, suomalaiseen tapaan.