Otsikko kertoo kupletin juonen, päätimme tarttua härkää sarvista selvittääksemme onko viime vuosikymmenellä valmistettu luksusautojen mittapuu – hybridi – Ässämersu vielä tehtäviensä tasalla. Nappasimme pirssin koeajoon ja lähdimme tutustumaan aiheeseen. Tervetuloa kyytiin.
Moni kakku päältä kaunis?
Tyyli- ja ulkonäköseikat autoissa vaihtuvat vuosikymmenien saatossa maailman menon mukaan, ja niistä voidaan olla montaa mieltä.
Koeajamamme ”Ässä” erottui tässä mielessä (ainakin mielestämme) muiden joukosta positiivisella tavalla. Ulkoinen kauneus vaati silti jonkin verran silmäilyä, ennenkuin kokonaisuus tallentui hartioiden välissä majailevaan tietopankkiin jättäen positiivisen mielikuvan.
Huomiomme kohteena oleva Ässä on ulkoväriltään helmiäisvalkoinen, jonka seuralaiseksi on jo tehtaalla salakavalasti lyöttäytynyt huomattava määrä kromattua pintaa, sekä nykyaikaista valaistustekniikkaa. Toisinaan kromidetaljit tekevät kulkuneuvoon ehkä hieman ällömakean fiiliksen, mutta tällä kertaa, valkoiseen ulkoväriin lisättynä, kokonaisuudesta muodostuu elegantti, ellei jopa tyylikäs, ja aavistuksen sporttinenkin. Mielenkiintoista.
Valkoinen väri ”maskeeraa” runsaat kiiltäväpintaiset osat siten, että ne erottaa oikeastaan vasta muutaman metrin etäisyydeltä. Vastaava määrä kiiltäviä osia saisi vaikkapa mustan auton muistuttamaan autotarvikeliikkeen tuning-osaston mainosautoa, mutta valkoisella pohjalla tilanne kääntyy edukseen.
Väriyhdistelmä kielii alkuperäisen omistajan tyylitajusta, tämä kaveri ei varmaan ollut ensimmäistä kertaa asialla.
Ulkoisen kokonaisuuden viimeistelevät järeät, kaksikymmentäkaksi -tuumaiset vanteet.
Herran kukkarossa
Epätyypilliset värivalinnat jatkuvat sisätiloissa.
Sisusta on yhdistelmä ruskeaa nahkaa, pianolakattua mustaa, sekä harjatuksi alumiiniksi luonnehdittavaa pintaviimeistelyä.
Yhdistelmä aiheuttaa monenlaisia ensireaktioita, mutta kypsytellään asiaa pienen mutkan kautta:
Mikäli valkoiseen autoon olisi valittu musta sisusta, olisiko tällainen yksilö sittenkään muuta, kuin yksi valko-musta Mercedes muiden joukossa? Tavanomaisuus ja säännönmukaisuus, sekä harmaan eri sävyt ovat olleet automarkkinassa tyypillinen ilmiö nyt ainakin viisitoista vuotta, ja jutun Ässä ilmiselvästi haluaa olla hieman erilainen, tavoitteessaan mainiosti onnistuen.
Kaiken lisäksi: Auton sisätiloissa vallitseva atmosfääri muuttuu hämärissä olosuhteissa, eli siis iltasella, tai yöaikaan sisätilojen somistevalopaketin ansiosta reilusti. Sisustan paneelien välistä hohkaava violetti valoefekti suorastaan tanssii erilaisten pintaviimeistelyjen päällä, luoden vaikutelman, josta voisi tulla etäisesti mieleen vaikkapa hienoston yksityisklubin Monacossa. Vieno sikarin tuoksu vain puuttuu.
Tämän ilmiön suhteen kuvat puhuvat heikosti puolestaan, tunnelma autossa iltahämärässä kruisaillessa on todella seesteinen nimenomaan sisävalaistuksen ansiosta. Panoraamakatto tuo ohjaamoon lisäksi avaruuden tuntua kaiken muun höysteenä.
Takapenkillä on turvavyöt kolmelle, mutta takakyynärnojan laskemalla ajoneuvo tarjoilee mellevät tilat neljälle henkilölle pidempääkin istuntoa ajatellen. Auton mallimerkinnässä L-kirjain ei tällä kertaa tarkoita jättimäistä akkupakettia, ja pitkää kantamaa sähköllä, vaan standardimallia pidempää akseliväliä.
Nämä, noin 13 lisäsenttimetriä normimittaiseen S-sarjalaiseen verrattuna takaavat takapenkillä matkustavalle isokenkäisellekin kaverille mukavat oltavat. Auton väri ja muotoilu saavat aikaan mielenkiintoisen efektin, Mercedestä on vaikea hahmottaa L-malliksi ulkoa päin, ellei vieressä ole normimittaista tallitoveria.
Tätä voisi luonnehtia sellaiseksi huomaamattomaksi luksukseksi. Viitisen tuumaa pituuseroa on paljon, ja riittää mykistämään osan seurakunnasta niin saunassa, kuin parkkipaikallakin.
Sujuvaa turvallisuutta kaikenlaisissa olosuhteissa
Pinnan alta Mercedes Benz S 500 L Plug-In hybridiä tutkiessa löytää sielukkaan matkakumppanin, ja varmaan toistatuhatta kiloa elektroniikkaa. Reipas massa kätkee sisäänsä hybriditekniikan akkuineen ja ainakin pari kukkuraista kottikärryllistä mukavuus- ja turvallisuusvarusteita.
Erilaisia ympäristöä skannaavia tutkia ja sensoreita autossa on suurin piirtein saman verran kuin lentotukialuksella. Legenda kertoo että tämän automallin elektroniikka olisi sallinut pienien modifikaatioiden myötä autonomisen ajamisen jo valmistumisvuonnaan 2015, mutta Mercedeksen sedät ja tädit päättivät onneksi pitää Ässän kuljettajan autona, ainakin edes vähän.
Auto ilmoittaa hienovaraisesti kuljettajalle, jos nopeus pääsee kiipeilemään yli sallitun, tai jos ajaudut liian lähelle kanssa-autoilijaa, tai vaikkapa sulkuviivaa, niin moottoritienopeuksissa, kuin parkkipaikallakin pyöriessä.
Koeajomatkalla vastaantulevalle hälytysajoneuvolle tilaa tehdessä, tai heti perään kettua väistäessä, tulee huomanneeksi, että auto itse asiassa reagoi näihin riskitilanteisiin usein jo hieman ennen kuljettajaa.
Auton alusta hyödyntää samankaltaista tekniikkaa myös tien epätasaisuuksien suhteen, tasoittaen tietä jo ennakkoon alustan toimintoja säädellen. Mielen valtaa tunne siitä, että Ässämersu pyrkii pitämään kuljettajastaan sekä matkustajista huolta.
Suorituskyky ja taloudellisuus
Tekniikaltaan koeajossa oleva Mercedes on 3-litrainen tuplaturbo-plugarihybridi.
Hybrideissä monesti törmää siihen, että teknisissä tiedoissa painotetaan pelkän polttomoottorin tehoa. Tällä kertaa sitä riittää 333:n hevosvoiman verran. Kilowateiksi muutettuna tämä vastaa lukemaa 245.
Kun yhtälöön lisätään sähkömoottori, voidaan huipputehon kohdalla puhua 325:stä kilowatista. Tämä vastaa reilua 440 hevosvoimaa.
Yhteisvääntömomentti on molempien voimalinjojen antaessa parastaan riittävät 650 Nm.
Voima välittyy takarenkaille sujuvatoimisen, seitsemänpykäläisen automaattivaihteiston kautta ilman dramatiikkaa.
S500 L Plug-In hybridin kulutuslukemat sadalla kilometrillä riippuvat paljon matkan pituudesta ja tiestön tyypistä, vaihdellen välillä 0 – 9 litraa, todellisen keskimääräisen lukeman asettuessa matka-ajossa todennäköisesti lähemmäs nollaa kuin yhdeksää litraa. Tähän vaikuttaa olennaisesti myös se, miten hyvin kuljettaja oppii käyttämään hyväkseen eri ajomoodien ominaisuuksia, sekä miten ahkerasti autoa ladataan sähköverkosta.
Lyhyemmät arkipäivän siirtymät sujuvat ilman paikallisia päästöjä sähkön avulla, ja tämä onkin optimaalinen tilanne. Matka-ajossa polttomoottoria käytetään aktiivisemmin, mutta se ei oikeastaan näy, eikä kuulu, muuta kuin kierroslukumittaria aktiivisesti seuraamalla.
Rivakoissa kiihdytyksissä Mercedes tarjoilee voimaa viiveettä mutta sulavasti. Vanha kunnon mekaanisesti ahdettu 55 AMG veekasi tuntuu koeajo-hybridiin verrattuna vähän kulmikkaalta, vaikka sellaisellakin sulava ajotapa löytyy pienellä totuttelulla.
Täytyy myöntää että täyskaasukiihdytyksessä vaikkapa 80-120 välillä tämän kokoisella autolla jää aavistuksen kaipaamaan V8:n kotoisaa murahdusta, mutta pariksi sekunniksi ilmestyvä haikea tunne hiipuu välittömästi ajonopeuden asetuttua jälleen tasaiseksi, jolloin matkantekoa säestää ainoastaan äänentoistolaitteisto, tai suurehkoista renkaista vaimeana ohjaamoon johtuva lievä, lähinnä rauhoittava humina.
Käytännön suorituskyky on tämän kaliiberin autoksi varsin riittävä. Satasen vauhtiin ponkaistaan reilussa 5,5 sekunnissa useiden internet-lähteiden mukaan.
Yhteenvetona plussat, miinukset, fiilikset ja jälkisanat
Plussat:
- Yleinen laatuvaikutelma
- Tunne turvallisesta matkanteosta
- Reiluun massaan ja tiloihin nähden pieni kulutus
- Erottuva edustusauto nykyaikaisilla varusteilla.
Miinukset:
- Tällainen auto ei ole välttämättä ujoille.
- Maltillisemmalla vannekoolla auto voisi olla vielä aavistuksen mukavampi, mutta niitähän voi aina vaihtaa.
- Kutoskone kuulostaa täyskaasulla hivenen kiireiseltä, mutta toisaalta tällaisen Mercedeksen tarpeeton huudattaminen korkeilla kierroksilla on moukkamaista ja pilaa uskottavuutesi, sekä huonolla tuurilla myös ajo-oikeutesi muutamassa sekunnissa.
- Tavaratilan tilavuudesta hybriditekniikka haukkaa oman siivunsa, kuljetuskapasiteetti ei ehkä ihan vastaa auton kokoluokkaa, joten jätä kottikärryt kotiin ja ota luottokortti mukaan.
Fiilikset:
Isokokoinen edustussedan nimeltään Mercedes Benz S 500 L Plug-in vuodelta 2015 vastaa otsikon kysymykseen iän suomalla varmuudella: Mersu pitää vielä ”sisäänajettunakin” erittäin hyvin pintansa tuoreita edustuspirssejä vastaan, varsinkin ajomelun, laatuvaikutelman, käytännöllisyyden, persoonallisuuden, sekä hankintahinnan osalta.
Esimerkiksi Mercedeksen malliston yläpään täyssähköinen siipi on ainakin varttuneemman ikäluokan silmään selkeästi vaisumman oloista ulkonäöltään kuin jutun Ässä. Silti hintaero on vahvasti muutaman vuoden ikäisen 500:sen eduksi.
Ässä päästelee pakoputkistaan noin 70 grammaa hiilidioksidia kilometrillä, joka on absoluuttisena lukuna pienempi paha, kuin se, että 4:n hengen rytmiryhmäsi päästelisi saman matkan polkupyöräillen, hönkien suustaan ulos sitä samaa, eli …hiilidioksidia – hullu juttu vai mitä? Jos maailman voi pelastaa näin tyylikkäästi, hikoilematta, ja mukavassa ympäristössä, niin, kyllä, yksi tällainen, kiitos.
Koeajoyksilön löysimme Autoliike M.Sumuvuori Oy:n myyntivarastosta, tarkemmin sanottuna täältä: https://www.nettiauto.com/yritys/73305?site=NA&sortCol=price&ord=desc&id_template=6&make=45
Lue myös Mercedes-Benz -koeajot.
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
