Tekniikan historiassa kerrotaan kuinka ihminen on käyttäytynyt selvitäkseen hengissä luonnossa ja puolustaakseen itseään muokkaamalla ympäristöään kommunikoidessaan muiden kanssa.
Tässä kamppailussa symboliikalla on ollut ja on edelleen ratkaiseva merkitys. Esimerkkinä vaikkapa liikenteen turvallisuus, jota havainnollistetaan vaarasta kertovalla merkillä.
Nyt, lähinnä 2000-luvun alkuvuosikymmeninä uutena näkökulmana mukaan elämään on tullut planeettamme ilman saastuminen. Vakava haaste koetaan nyt jo maanosallisella tasolla.
Toimenpiteitä ikävän kehityksen suitsemiseksi on jo tehty ja lisää on tulossa. Useilla elämän alueilla on suoranainen pakko pyrkiä rajoittamaan monia toimia. Kenties voimakkaimpana nämä toimenpiteet tulevat esiin yhä kasvavan liikkumisen sektorilla.
Uutiset kertovat, että maailman autokanta tulee lähivuosikymmeninä näillä näkymin nousemaan kolmeen miljardiin autoon. Jo nykyiselläänkin luonnon kantokyky on ylärajoilla.
Esimerkkinä vaikkapa USA:n Kalifornian alue. Uuden Suomen uutisen perusteella siellä kerrottiin likaisen ilman vielä vuonna 2008 tappavan ihmisiä enemmän kuin autokolarit.
Keski-Euroopan autoilumaissa Saksassa ja Ranskassa on jo nyt tullut voimaan erilaisia kieltoja ja rajoitteita. Ennakkotiedot kertovat, että lisää on tulossa.
Uuden automallin kehittäminen on vaativa projekti
Vuosikymmenet tehtaiden kilpailuvaltti on ollut onnistunut ja silmää hivelevä muotoilu. Tällä alueella ovat kunnostautuneet varsinkin ranskalaiset, joiden ennakkoluulottomia ratkaisuja etenkin uudet kilpailijat kopioivat.
Nyt jos koskaan automallien muotoilu nousee kilpailutekijäksi pyrittäessä hiilivapaaseen tulevaisuuteen. Aika harvoin otetaan esiin tärkeä ilmanvastuksen merkitys muotoilussa. Tuntuu siltä, että vain uusi tulokas Elon Musk on ottanut sen tavaramerkikseen Tesla-malleissaan.
Uusia malleja ja muutoksia on aina esitelty valtavien autonäyttelyjen muodossa.
Mitä on tapahtunut nyt 2000-luvulla, kun kiinnostus tunnettuja ja laajoja autonäyttelyitä kohtaan on ollut laskusuunnassa.
Miksi, syitä on useita. Eräs lienee Aasian autotehtaitten tuotannon leviäminen maailmanlaajuiseksi sekä Kiinan nousu perinteisen autoteollissuden kilpailijaksi.
Vanhojen autonvalmistajien on ollut pakko siirtää joko osien tai koko tuotanto kiinalaisille ennen kaikkea maan teknisen tason, mutta myös edullisen hinnoittelun vuoksi.
Tässä tilanteessa nousevat tulevaisuuden odotukset ykkösasiaksi. Ostajakunnan toiveita pyritään ounastelemaan konseptimallien välityksellä. Sekä positiiviset että ennen kaikkea negatiiviset reaktiot ovat kullan arvoisia.
Tulevaisuuden trendit ovat autoalalla aina tulleet näkyvästi esille. Muistissa ovat vielä monet ”dollarihymyt ja siipijenkit”, joita vielä näkee klassikkoautoharrastajien ajamina.
Muotoilun merkitys on monilla tehtailla ollut koko merkin perustus, mutta pahimmassa tapauksessa jonkin autotehtaan epäonnistuminen on tullut kalliiksi.
Myynti ei ole saavuttanut asetettuja tavoitteita. Menneiltä vuosikymmeniltä esimerkiksi Triump Mayflowerin hurja muotoilu. Ja kyllähän sitä Citroënin luomusta ”rättisitikkaakin” ensin karsastettiin.
Automyyjät kertovat, että toisinaan pienikin yksityiskohta on saattanut karkottaa ostajat.
Jotakin uutta ja raflaavaa on keksittävä. Mikä neuvoksi?
Ensimmäinen ratkaiseva havainto on jo nyt todettavissa. Se on kaikkeen kyllästyminen. Siitä kertovat esimerkit viestinnän alueelta.
”Uutinen, ilmiö tai data kiinnostaa vasta sitten, kun se kertoo jotakin kamalaa. HS 8.1.2022”
Autolehtiä selaillessa esiin tulvivat ilmaisut kuten ”brändin arvojen mukainen räyhäkkä ilmestys”, ”uhmakas ulkonäkö”, ”ääni raakaa murinaa”, ”sivistynyt rähisijä”.
Huipputoteamuksia esitetään Toyota Way-asiakaslehdessä Johanna Lätin kirjoittamassa artikkelissa, jossa esiin tulevat automuotoilija Timo Suomalan ilmaisut ”Autolta halutaan nyt särmikästä ja jopa uhmakasta ulkonäköä”.
”Räyhäkkä, jopa ärjyvä look on nyt automuotoilussa muotia. Keulan ilme voi olla niin voimakas, että se saa auton ikään kuin irvistämään ja murisemaan” Suomala kuvaa.
Mieleen tulee ajatus ketä varten tällaiset ilmaisut on tarkoitettu. Kaiken tämän ennalta arvaamattoman kehityksen perusteella on aiheellista kysyä, millaisia käyttäjiä varten tällaista ajattelua kaivataan ja mihin tällainen asennoituminen johtaa?
Kun yksilön oma ego ei riitä, hän tarvitsee ulkoisia lisäkkeitä. Voi myös kysyä mitä merkitystä auton uhmakkaalla muodolla on, jos ajaja joutuu istumaan lähes liikkumattomassa ruuhkassa voimatta sille mitään muuta kuin korkeintaan ryhtyä kiilailemaan jonossa.
Nopeusrajoitusten mukaan ajaessa ei tarvita räyhäkkyyttä!
Mitä autojen keulamuotoihin tulee, on syytä muistuttaa, että autojen rakennetta koskevat myös EU:n asettamat turvanormit.
Trafin yksikönpäällikkö Otto Lahti kertoo, että uusien keulamuotojen taustalla ei ole kyseessä trendit, vaan turvallisuuden korostaminen.
Korkeammalla keulaprofiililla pyritään ottamaan huomioon jalankulkijoiden turvallisuus. Samaan tähtää myös konepellin nostaminen korkeammalle ja pehmeämpien materiaalien käyttöönotto.
Taitaa olla niin, että kaikkien uusien säännösten pakollinen huomioon ottaminen panee automuotoilijat kokonaan uuden tilanteen eteen. Tunnettua automallien persoonallisuutta halutaan säilyttää. Onhan se valmistajille koko malliston kivijalka.
Menneiltä vuosilta tulee mieleen käsite ”Dollargrin”, joka syntyi Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa. Suomessa tämä muotoilu sai lempeämmän ilmaisun, Dollarihymy.
Alun perin se tuli esiin kuvaamaan Buick-autojen kromisäleikköä poikkiviivoineen. Ne saivat auton keulan näyttämään avoimelta suulta kiiltävine hampaineen.
Ruotsissa tämä lempinimi Dollargrin liittyi ensin Buick- autoihin, mutta levisi sitten merkitsemään kaikkia suuria ”amerikan rautoja”.
Ihmettelee Mr. Monitor
