Kauko Säätäjä: Pysäköinti – raivostuttava ongelma, vai onko?

Kuva: Kauko Säätäjä.

Suurimmalle osalle meistä auton käyttö on osa elämää. Koska maamme on pitkä ja asutus hajallaan, näin myös etäisyydet, joskus suuretkin, edellyttävät kansalaisilta liikkumista asuinpaikan sekä työpaikan välillä. Kokonaan oma alueensa on sosiaalinen elämä sekä harrastukset.

Taajaan asutuilla paikoilla liikkumisongelma ei korostu, koska sekä bussi- että raideliikenne tarjoaa liikkumiseen kohtuulliset mahdollisuudet. Siellä ongelmina ovat ruuhka-aikojen täyttöaste sekä pitkät matkat pysäkeille. Tosiasia on, että parhaat liikkumiseen liittyvät mahdollisuudet koskevat vain pientä osaa ihmisistä, mutta varsinkin perheille se on pysyvä ongelma.

On, jos sitä halutaan!

Suurella osalla työmatkoihin kuluu kohtuuttoman pitkä aika. Sen lyhentämiseksi oman auton käyttö on, ja tulee jatkossakin olemaan, lähes ainoa järkevä vaihtoehto. Sen haittapuoli on parkkipaikkojen etsiminen.

Taajamissa pysäköintitalot ovat hyvä ratkaisu. Yleinen trendi ihmisten kerääntymiseen viittaa aina vain suureneviin asuntokokonaisuuksiin. Pyritään yhä taajempaan asumiseen.

Näistä syistä eri puolilla maailmaa yksityisomistuksessa olevien autojen liikkumista suurkaupungeissa on ryhdytty rajoittamaan. Ainoaksi ratkaisuksi tarjotaan tiheämpää asumista.

Tosiasia kuitenkin on, että asumiseen liittyy suuri määrä itse elämään, elintasoon, viihtymiseen sekä mielenterveyteen liittyviä tosiasioita.

Esimerkkinä vaikkapa kerrostaloasuminen, onko se hallittavissa kaikkien kannalta haluttavaksi tai jopa ihanteelliseksi. Tuskin.

Historiallinen totuus on, että elämä halki vuosituhansien on perustunut omaan yksityisyyteen eli reviirien kunnioittamiseen. Muuten haitat tulevat esiin armottomina ristiriitoina oli sitten kysymys elämisestä kaupungeissa tai maaseudulla. Silloin tarvitaan toisten huomioon ottamista.

Ongelmia voi helpottaa joustavuudella

Ulkomailla ajavat panevat merkille ihmisten erilaisen käyttäytymisen. Vanhoissa kaupungeissa kadut sekä jalkakäytävät ovat kapeita. Siellä on käyttäydyttävä joustavasti.

Joskus osa autoa on sijoitettava jalkakäytävälle, jolloin jalankulkijat joutuvat sitä väistämään. Tämä sallitaan ilman epäkohteliaita mulkaisuja huomauttamisesta puhumattakaan.

Suomessa siitä on tiedossa ”pikavoitto”. Kuvassa näkyvä tilanne Keski-Eurooppalaisessa pikku kaupungissa kertoo, että siellä pysäköinti ei ole välttämättä raivostuttava ongelma.

Tässä tapauksessa parkkiruutu on selvästi merkitty katuun, mutta vapaa ajotie jää niin kapeaksi, että auton omistaja on katsonut ohi ajavien tilan jäävän liian kapeaksi.

Siksi hän, määräyksistä huolimatta, on paikoittanut autonsa osin jalkakäytävälle. Jalankulkijoita se ei ole kuitenkaan näyttänyt haittaavan.

Tässä on yksi osoitus järjen ja joustavuuden käytöstä.

Tässä yhteydessä tulee mieleen toinenkin erikoinen näkymä. Auto oli jätetty seisomaan ajoradalle suojatien päälle. Auton moottori kävi ja omistaja oli ilmeisesti hakemassa tavaroitaan.

Jalankulkijat muuttivat hieman kulkureittiään ja auton kuormaaminen sujui joustavasti.
Arkielämän realismia tämäkin tilanne, joka usein tulee myös omalle kohdalle, kun paikoista on puute.

Joskus tällaiseen käyttäytymiseen otetaan ”lupa” laittamalla hätävilkut päälle. Ehkä ei kuitenkaan olisi onnistunut Pariisin keskustassa.

Eli todettakoon kirjailija Sinikka Nopolan tutun tarinan sanoin – ”ei tehrä näistä ny numeroo.”

Lopputoteamus on, me suomalaiset emme ole vielä kokeneet todellisia hankaluuksia taajamien liikenteessä. Meillä pinna palaa jo puolen minuutin kuluttua. Mutta mikä parasta, meillä on vielä mahdollisuus oppia!

Sopeutuminen tilanteen mukaan osoittaa järkevyyttä.

Tuskin meillä kuvan tilanne onnistuisi aprikoi

Kauko Säätäjä.

2 KOMMENTIT

  1. Suomessa taas parkkipaikan saaminen on iha perseestä. Kaikki maksaa niin paljon, että ei mitää järkeetä. Parkkipaikka on suomessa jätti monopolia, josta helsingin kaupunki kerjää rahaa armottomasti sakottajien välityksellä, jotka sakottaa armotta pienistäkin tyhmistä asioista. Ja nää tyhmät ajan pituudet vielä. Keskustassa todella vaikeeta saada parkkipaikkoja. Mulla palaa jo hermot tähän suomen parkkilakiin. En kyllä malta odottaa, kun lähden suomesta pois ikiajoiksi.

  2. Reaktiosi ei ole ollenkaan kohtuuton. Tuntuu siltä että meillä on liian suuri rahantarve viranomaisilla ja Huom! meidän luotetuilla valtuustoissa väärät lähtökohdat autoilijoita/verotettavia kohtaan. Varsin reilua ja joustavaa olisi mahdollistaa kirjoittajan mallinmukaiset käytännöt nyt kun parkkeja vähennetään, autot lisääntyy sekä suurenee. Emme liene, omituisuuksistamme huolimatta, ole niin erilaisia kuin muut eurooppalaiset kansat että käytännöt ovat jäykkääkin jäykempiä verrattuna esim kirjoittajan esilletuomaan Ranskaan.
    Olemme 26 v viettäneet aikaamme silloin tällöin ja jo 10vuotta talvisin Espanjassa. Autot ovat kuten Turussa sanomme”kristronkkelis” eli miten kuten ovat ja sieltä parkki mistä löytyy, hyvin usein liikenneympyrän ulkokehältä. Mutta kaikki ymmärtävät, jos sensijaan jätät keltaisen viivan paikalle syntyy kalabaliikki ja mahd sakotus. Lastata saa melkein missä vaan ja toiset odottaa. Jos parkissa loppuu aika niin maksat sakosta saman päivän aikana vain puolet jne. Ihminen on tärkeä ja sillälailla tämä välittömyys on siirtynyt käytäntöihin. Jopa poliisit juovat kahvinsa kovin usein siten että autonsa on kadulla ajokaistalla hätävilkut päällä, ja tulevat munkkinsa vierestä siirtämään jos tarvetta on.
    Jalankulkijoita todella kunnioitetaan ja käytännöt ovat varsin miellyttäviä. Tuosta ei ole kuin hyvää sanottavaa.
    Paljon luen tekstiä jossa ” mollataan” oloja Espanjan liikenteestä mutta ”Härmäläiseen” liikennekulttuuriin verrattuna olemme täällä hienossa ja inhimillisessä seurassa,muutamista etelän vauhkoista huolimatta.

Vastaa käyttäjälle Vihainen kansalainen. Peruuta vastaus

Please enter your comment!
Please enter your name here