Noin sata vuotta sitten, vuodenvaihteen tienoilla 1918-1919, tapahtuu Moskovassa. Gangsteriporukka pysäyttää autoilevat kulkijat, vie arvoesineet, ja porhaltaa kulkijoilta ryöstämällään autolla tiehensä.
Ryöväreitä ei ollut haitannut takapenkillä istuvan protestointi: ”Ettekö tiedä kuka minä olen, minä olen Lenin”.
Kadulle jäävät seisomaan Vladimir Iljitš Uljanov, paremmin tunnettu nimellä Lenin, hänen siskonsa Maria, sekä vielä henkivartija ja autonkuljettaja.
Ilmeisesti rosvot eivät harrastaneet päivänpolitiikkaa, ja Leniniä ei oltu tunnistettu. Porukan pahamaineinen pomo oli tarinan mukaan vain todennut, että mitäs siitä, jos oletkin Lenin, minä olen tämän kaupungin kingi.
Tarinaa kerrotaan totena. Myöhemmin herra kingille käy huonosti. Bolševikkien salainen poliisi Tšeka järjestää etsinnän, ja puolen vuoden jälkeen hän viimein saa surmansa ammuskelussa. Leninin jättäminen pakkaseen ilman autoa ei sittenkään ollut kovin hyvä ajatus.
Tässä sitä mennään, vapunpäivänä avoautossa kuin nyky-Suomessa konsanaan. Karvahattu on epäilemättä asiallinen lisävaruste vappuna niin silloin kuin nytkin. Lenin, hänen vaimonsa ja siskonsa matkalla puna-armeijan paraatista Moskovassa vappuna 1918. Kuva Pyotr Novitsky, Wikimedia Commons. Auton merkistä ei ole tietoa, Rolls-Royce se ei ilmeisesti ole päätellen lokasuojan muodosta.
Luodinreikiä
Lenin oli joutunut aikaisemmin vuonna 1918 kahdenkin murhayrityksen kohteeksi.
Tammikuussa 1918 hän oli liikkeellä autolla Pietarissa yhdessä siskonsa Marian ja sveitsiläisen Frans Plattenin kanssa, kun heitä kohti ammuttiin useita laukauksia. Plattenin kerrotaan pelastaneen Leninin painamalla hänen päänsä alas.
Autosta löydettin useita luodinreikiä, yksi luodeista oli haavoittanut Plattenia, Lenin säilyi vammoitta. Murhayrityksen tekijät jäivät selvittämättä, myöhemmin on arveltu, että yrityksen takana oli valkoisia tahoja.
Seuraavan kerran Lenin joutui murhayrityksen kohteeksi Moskovassa saman vuoden elokuussa. Nuori nainen nimeltä Fanny Kaplan ampui Leniniä kohti kolmesti ja Lenin haavoittui pahoin.
Lenin oli puhujamatkalla autollaan, ja samaisella autolla hänet kiidätettiin sairaalaan.
Nopea kyyti ilmeisesti pelasti hänet vuotamasta kuiviin. Salamurhayritys ei vienyt henkeä välittömästi, mutta sen sanotaan osaltaan johtaneen Leninin ennenaikaiseen kuolemaan joitakin vuosia myöhemmin.
Tsaarin tallista
Lenin selvästikin liikkui autokyydillä. Autot olivat ensi alkuun peräisin tsaari Nikolai II:n autotallista. Epäilemättä myös muu yläluokka joutui pitkälti luopumaan autoistaan.
Nikolailla ja keisarillisella perheellä autoja riittikin, heillä oli kymmeniä aikansa luksusautoja. Vallankumous sitten takavarikoi autot ja uudet vallanpitäjät ottivat ne omaan käyttöönsä.
Yksi autoista, kaiketi Turcat-Méry (ranskalainen automerkki), vohkittiin Smolnasta Pietarissa joulukuussa 1917. Tapaus aiheutti ansaittua kalabaliikkia. Tšeka asialle, ja auton kerrotaan löytyneen Suomen rajalta paloaseman tallista. Sillä kertaa kunnon kulkupelin tarpeessa olivat olleet salakuljettajat.
Ensimmäisen murhayrityksen yhteydessä luodinreikiä syntyi ilmeisesti Delaunay Bellevilleen (ranskalainen automerkki). Tsaarin tallissa oli ollut puolisen tusinaa Delaunay Belleville -autoja.
Delaunay Belleville oli ilmeisesti myös auto, jolla Lenin oli liikkeellä, kun häntä vastaan tehtiin toinen murhayritys. Näin voi päätellä kuvista, joita murhan tutkinnan yhteydessä sanotaan otetun (kuvasarja vasemmalla).
Gangsterikingin matkaan vuodenvaihteessa saattoi lähteä myöskin Delaunay Belleville. Joissakin lähteissä auton tosin mainitaan olleen Rolls-Royce.
Toisaalta Rolls-Roycen Leninin sanotaan ottaneen käyttöönsä vasta gangsteriepisodin jälkeen. Nikolailla Rolls-Roycejakin oli ollut pari kappaletta.
Eri autoja on varmaankin ollut Leninin käytössä rinnakkain riippuen siitä missä milloinkin on liikuttu, Pietarissa vai Moskovassa vai jossakin muualla.
Venäjällä raivosi vuosina 1917-1922 verinen sisällissota. Oli kiikun kaakun kenestä tulisi autojen seuraava isäntä, välillä näytti jo siltäkin, että bolševikkien kilometrit olisi ajettu. Niin ei sitten käynyt, ja Leninin matka jatkui ilmeisesti yhä enemmän Rolls-Roycen kyydissä.
Leninin käytössä mainitaan olleen useita Rolls-Royceja. Toisissa lähteissä hänellä mainitaan olleen niitä kolme ja joissakin lähteissä lukumääräksi kerrotaan jopa yhdeksän.
Kahta autoa esitellään Lenin-museoissa. Toinen on esillä Moskovassa Valtion historiallisessa museossa (State Historical Museum), ja toinen on esillä Lenin-museossa Gorkissa (n. 10 km Moskovan ulkopuolella).
Kuva Leninin käytössä olleesta Rolls-Roycesta. Auton tunnistaa Leninin autoksi rekisterinumerosta 236. Kuvaaja ja paikka tuntematon.
Kaikkia Rolls-Royceja ei oltu saatu Nikolain tallista. Ainakin yksi Leninin autoista on hankittu 1922 suoraan Englannista.
Nuori Neuvostoliiton valtio on hankkinut Rolls-Roycen ja maksanut siitä 1850 puntaa, kauppaan on kuulunut 15 % alennus. Nykyrahassa summa vastaa noin 115 000 euroa (uusien Rolls-Royce -mallien lähtöhinnat tänä päivänä ovat noin 300 000 euroa).
Kauppa on ilmeisestikin ollut osa asekauppaa, auto on tullut pommittajien moottorien kylkiäisenä, kaupasta on säilynyt dokumentaatiota. Tämä auto saattaa olla se, joka on esillä Valtion historiallisessa museossa.
Joissakin lähteissä todetaan, että kun olot vähän vakiintuivat, komissaarit ryhtyivät hankkimaan Rolls-Royceja Englannista enemmänkin. Puhutaan jopa 70:stä tilatusta autosta, joista tosin vain pieni osa lopulta olisi toimitettu, ja rahat olisi sitten kuitenkin käytetty tähdellisempiin tarkoituksiin.
Tästä ei kuitenkaan tunnu olevan tarkempaa dokumentaatiota. Voisi olettaa, että jos autoja olisi toimitettu suurin määrin, niistä löytyisi dokumentteja tai itse autojakin olisi säilynyt.
Talvimalli
Talvet ovat Moskovassa tunnetusti kylmiä. Yhdestä Rolls-Roycesta on tehty talviversio. Talvimalli onkin mielenkiintoinen, takapyörät on korvattu jonkinlaisella kumitelalla.
Muutokset on tehnyt tsaari Nikolain autonkuljettaja Adolphe Kégresse. Hänestä tuli myös Leninin autonkuljettaja, automies on automies.
Auton moottorin sanotaan olevan muutettu käyttämään alkoholia, koska sitä oli paremmin saatavilla kuin bensiiniä. Ehta ekomalli siis.
Leninin sanotaan käyttäneen telamallia erityisesti asuessaan Moskovan ulkopuolella Gorkissa. Joissakin lähteissä tosin kiistetään, että Lenin olisi ehtinyt käyttää tätä Rolls-Roycen versiota, vaan että muutokset olisi tehty vasta Leninin kuoleman jälkeen. Yhtä kaikki, auto on esillä Leninin Gorkin museossa.
Kuvat yllä. Talvimalliksi muutettu Rolls-Royce menossa. Näitä on ilmeisesti ollut vain yksi ja ainoa. Kuvaajat ja paikat tuntemattomia.
Leninin Rolls-Roycet olivat mallia Silver Ghost. Rolls-Royce valmisti niitä alunperin Englannissa ja myöhemmin myös USA:ssa. Yhteensä mallia tehtiin 7874 kappaletta vuosien 1907 ja 1926 välillä.
Nimen Silver Ghost autolle antoi ensin lehdistö, virallinen alkuperäinen nimi oli lyhyesti 40/50 hp. Kuusisylinterisessä koneessa oli kokoa runsaat seitsemän litraa (7036 cc ja 7428 cc vuodesta 1910). Hevosvoimia pellin alla peuhasi 48. Huippunopeudeksi mainitaan 101 km tunnissa (63 mph).
Katso tästä muita Historian havinaa -juttuja.
Leninin käytössä olleiden Rolls-Royce -autojen vaiheista Venäjällä ja Neuvostoliitossa ei lopulta tunnu olevan kunnon historiikkia. Erilaisia tietoja tuntuu olevan liikkeellä kuin vallankumouksen melskeissä ikään.
Edellä mainitut tapahtumat tuntuvat kuitenkin toistuvan eri lähteissä tavalla tai toisella.
Tapahtumien aikamerkinnät vaihtelevat myös, osin tässä lienee kysymys siitä, onko käytetty juliaanista vai gregoriaanista kalenteria. Tapahtumiin liitetyt autojen merkit vaihtelevat nekin lähteestä riippuen.
Tässä artikkelissa mainitut tapahtumat ovat siis enemmänkin tämän kirjoittajan tulkintaa. Todelliset tapahtumat ovat saattaneet olla jotakin muuta. Ja ehkä näistä joku päivä tuleekin parempaa tietoa.
Sitä odotellessa, kaikkien maiden työläiset, liittykää Rolls-Royce -käyttäjäkerhoon!
